Pekka Nurmi in memoriam 27.05.2011

 

Pekka Nurmi in memoriam

Meidän Pekka !

Sosiaalineuvos Pekka Nurmi teki mittavan työn Porin köyhien auttamiseksi. Pienestä se alkoi, mutta työ kasvoi kymmenen vuoden aikana sellaisiin mittasuhteisiin, mitä useat eivät olisi uskoneet, Pekka uskoi. Hän mainitsi usein työn alkuvaiheessa, että tästä tulee iso juttu. Pekka uskoi näkyynsä, jonka oli saanut Jumalalta: Lähde auttamaan apua tarvitsevia. Evankelistan sydämen omaava Pekka alkoi jakaa ruokaa ja Jumalan sanaa Porissa ja lähikunnissa. Usein Pekka toisti puheessaan, että täydellä vatsalla on mukavampi kuunnella evankeliumin ilosanomaa, kuin nälkäisenä.

 

Pekka on saanut kokea Jumalan armon elämässään, noussut ns. alhaalta.  Halu auttaa muita valtasi hänen sydämensä jo heti alkumetreistä.. Pekka ja Riitta asuivat Ruotsissa useita vuosia, siellä Pekka löysi Jeesuksen vapahtajakseen ja pelastajakseen, alkoholin kahleet kirposivat ja syntyi uusi luomus Kristuksessa. Nurmen perheessä alkoi ihan uudet ajat. Herra vaikutti muuttamisen takaisin kotikaupunkiin Poriin. Herra antoi Pekalle ja Riitalle pojan, Miikan, joka syntyi rukousvastauksena.

Pekka ja Riitta löysivät hengellisen kodin, josta käsin Pekka teki evankelistan työtä. Vankiloihin, sairaaloihin ym. paikkoihin kävivät Pekan askeleet, hän oli monessa työssä mukana. Noormarkkuun perustettiin KAN-koti, siinä oli Pekka tärkeässä asemassa.  Pekka ymmärsi ihmisiä joilla oli vaikeuksia päihteiden ja elämän hallinnan muissa asioissa, hän oli itse käynyt ne elämässään läpi ja osasi asettua sen ihmisen asemaan jolla oli vaikeaa. Pekka ohjasi monia taivaantielle ja kulki vierellä tukemassa ja rohkaisemassa ensiaskeleiden ottajia. Lauantai-iltaisin pidettiin hengellisiä tilaisuuksia, siellä sai moni löytää Jeesuksen pelastajakseen, tämä innoitti entisestään Pekkaa tekemään Jumalan valtakunnan työtä. 

Työ siirtyi Poriin ja laajeni samanaikaisesti, alkoi systemaattinen ruokakassijakelu. Pekka ”kerjäsi” kauppiailta ruokia ja leipomosta leipiä, hän sai asiaan syttyneitä ihmisiä avukseen, syntyi yhdistys Satakunnan Elämän Leipä ry, jossa Pekka oli usean vuoden ajan. Ilosanoma kaikui kirkkaana Porissa ja vähän muuallakin.

Pekan työ on jatkunut Elämän Eliksiiri ry:n kautta useita vuosia. Tilat ovat muuttuneet työn mittasuhteiden suuretessa. Pekka on tehnyt hartiavoimin töitä, että tilat olisivat toimivat ja tarpeeksi suuret. Kadun kansa on löytänyt Eliksiirin (Siirin) ja keskiviikkoisin HOI-iltaan kokoontuu satoja ihmisiä evankeliumin äärelle. Porin kaupunki on hienosti lähtenyt työhön mukaan, mutta lisäapu on tarpeen, Pekka on luonut hyvät suhteen kaupungin päättäjiin. Pekka on itsekin saanut tunnustusta.  Positiiviseksi porilaiseksi Pekka on valittu kolme kertaa, hän halusi aina jakaa tunnustuksen tekemälleen avustustyölleen, julkisuus tuo työtä esille ja palvelee kertomaan sen tarpeellisuudesta, sanoi Pekka monesti.

Elämän Eliksiirin arkipäivää oli, kun siellä kuului Pekan kiireiset askeleet, hänen äänensä kaikui voimallisena kun hän sopi käytännön asioista ruokaa antavien kauppiaiden kanssa ja Hyvän Olon Iltaan tulevien puhujien ja musiikki ihmisten kanssa aikatauluista.  Köyhän miehen promenadi kutsui ja kutsuu edelleen kuuntelemaan hyvää hengellistä musiikkia ja evankeliumin sanomaa.

Pekka ei säästynyt koetuksilta. Ehkä vaikein, minkä Riitta ja Pekka ovat kokeneet, oli kun Herra päätti kutsua Miikan, 17-vuotiaan nuoren miehen, pois tästä ajasta. Rukousvastaus, jonka he saivat ihmeenä kokea, otettiin pois. Silti tämäkään ei Pekan ja Riitan sydäntä kovettanut muiden auttamisessa, tätä ei ihmisjärki käsitä, vaan näky jonka Jumala antaa, kantaa tällaisissa kokemuksissa.

Sairaus, jonka edessä olimme voimattomia, tuli yllättäen, keskelle arkista työtä. Merkkejä oli Pekan kehossa olemassa, mutta niitä ei osattu tulkita oikein. Tilanteen vakavuus selvisi tarkemmissa tutkimuksissa. Hoitoa yritettiin erilaisin lääkkein ja sädehoidolla, mutta nyt tiedämme, että ne eivät parantaneet Pekkaa tässä ajassa. Herra kutsui Pekan taivaankotiin.

Pekka teki aivan viime metreille asti työtä, vuoteesta käsin hän suunnitteli tulevan kesän Jeesus-festivaaleja ja muutakin toimintaa. Hän soitteli vielä yhteistyökumppaneille ja pyysi lahjoituksia toiminnan tukemiseen. Pekalta eivät ideat loppuneet, idän työn alkaminen oli ehkä viimeisiä ideoita jonka hän olisi halunnut aloittaa.

Pekka antoi Riitta-vaimolle ohjeita perjantaina 27.5.2011: Aseta taulu, jossa enkeli ottaa vastaan Miikan taivaanportilla juuri tuohon seinälle, laita kaksi kynttilänjalustaa taulun vierelle, ja kynttilät palamaan, haluan katsella tästä vuoteelta kun Miika menee taivaaseen, lähden sinne itsekin ihan pian.  Muutaman tunnin kuluttua Pekka ummisti silmänsä tälle maailmalle ja lähti koti kirkkautta, taivaankotiin, sinne missä ei tunneta enää sairautta. Pekan toive, että ajatuksen selkeys säilyy, ettei ole kipuja ja saa olla kotona mahdollisimman pitkään toteutuivat, kiitos Herran.

Me muistamme Pekan iloisena, hyvän huumorin omaavana, vaikeinakin aikoina rohkaisijana ja positiivisen asenteen omaavana, auttajana, veljenä, jolle oli helppo uskoutua kipeistäkin asioista. Pekan seurassa ei aika tullut pitkäksi. Pekka oli oikea ideanikkari. Aika velikulta, sanoisin.

Rakasta ystävääni muistaen ja kaivaten

Eila Vuorinen

---

Kari Koivulan  kirjoitti Pekka Nurmesta 26.6.2007 seuraavaa:

Työ on kesken ja mies puhkuu intoa ja elinvoimaa. Puhelin soi taukoamatta. Elämän eliksiirin työ teettää pitkiä päiviä. Lomallakin pitää olla valmiina selvittämään minne sijoitetaan muutama sata kiloa jauhelihaa....

Joka tapauksessa, Tasavallan Presidentti myönsi Pekka Nurmelle sosiaalineuvoksen arvonimen. Tämä arvonimi perustuu pitkään ja raskaaseen työhön, sosiaalisen auttamisen ja kanssaihmisten tukemisen saralla.

Sosiaalineuvos Pekka Nurmi 63, ei itse ole arvonimestään suurta kohua nostanut, mutta Porilaisten keskuudessa asia tiedettiin heti nimityksen jälkeen. Tyytyväisiä kannanottoja kuului niin torilla, työpaikoilla kuin eri yhdistyksissäkin.

Mutta kuka on Pekka Nurmi? Suuri osa Porissa ja ympäristökunnissa asuvista tuntee miehen ja hänen auttamistyönsä erityisesti. Yhä kasvava avuntarpeessa olevien joukko  on saanut helpotusta arkielämäänsä Nurmen kautta.

Tapasin Pekan hänen "tukikohdassaan" Elämän eliksiiri Ry:n tiloissa Vanhakoivistontiellä. Vaikea häntä olisi ainakaan kotoa tavoittaakaan, tämä kutsumustyö kun vie ajan niin, ettei muille harrastuksille juuri aikaa jää.

Pekka Nurmen henkilöhistoria on yksi niistä ihmeelisistä tarinoista, jotka osoittavat ettei juuri mikään ole mahdotonta. Pekka kertoo elämänsä lähtökohtien olleen hyvät. Hyvä työläiskoti, turvallinen lapsuus. Maailma avoinna... kunnes nuoruusiässä se tuiki tavallinen tarina; viina houkutteli enemmän kuin elämä. Eikä siinä vauhdissa riittänyt tavallinen seurapiirijuominen, vauhti kiihtyi. Erilaisia aineita suuhun ja suoneenkin runsas 23 vuotta, eli työhistoriassa on tältäkin osin pituutta...

Toki tähän aikaan mahtui myös rankkaa työntekoa niin merillä kuin maissakin. Yritystä riitti, mutta merimiehen elämään kuului sekin että ongelmat olivat jo valmiina rannassa odottamassa. Kun alamäki oli hyvin alkanut, se myös jatkui.

Vuoden 1981 jokainen päivä, marraskuun ensimmäiseen asti kului viinan parissa. Tällöin mies painoi 48 kg, eikä salskeasta merimiehestä ollut muutenkaan paljon jäljellä. Vaimo, joka oli katsellut tätä kaikkea kahdeksan vuotta, alkoi saamaan mittansa täyteen, kauhistutti oma elämä jo itseäkin. Vielä tänäänkin mies muistaa jopa sen bussin numeron, jossa muutos alkoi. Pekka kertoo hädässään kesken matkan rukoilleensa apua ylhäältä, muuta vaihtoehtoa kun ei enää ollut.

Ja tässä vaiheessa törmäämme jo siihen pieneen ihmeeseen. Seuraavana päivänä soi ovikello ja oven takana oli kaveri, joka itse oli samasta vauhdikkaasta kierteestä toipunut ja alkoi juttelemaan. Juominen jäi siihen Nurmen kertoman mukaan ei edes hampaat irvessä, vaan siksi ettei himoa viinaan enää ollut.

Elämänmuutos vei raamattukouluun, Las Palmasiin suomalaisen turistikirkon johtoon, vankilatyöhön ja aika täyttyi kaikella muulla kuin ennen. Suomeen Pekka Nurmi saapui takaisin vuonna 1989. Jatkoi toimintaansa niin Sininauhayhdistyksessä kuin vankilatyöntekijänäkin. Tärkeäksi osaksi elämää muodostui työskentely kristillisen alkoholisti- ja narkomaanityön tukihenkilönä.

Pekan johtama Kan-koti Noormarkussa tarjosi monille mahdollisuuden rakentaa elämänsä kuvioita uudelleen, siellä alkoi myös vähävaraisten avustaminen ruokakasseilla, vaatevaralla ja monin muin tavoin. Viikottaisiin tilaisuuksiin saapui väkeä kaikista ympäristökunnista, suuret joulujuhlat ovat yhä monen muistoissa.

Noormarkun vanha asema kunnostettiin, ympäristö siivottiin viihtyisäksi ja kaikki näytti hyvältä... Ei tämäkään tietysti kaikkien mieleen ollut, vastustajia löytyi tällekin hankkeelle. Osa kunnan päättäjistä ei pitänyt tällaisen toiminnan sijoittumisesta kuntaan ja lähtöhän sieltä tuli.

Tämä ei lannistanut, vaan taas lähdettiin tyhjästä. Vuoden 1999 jouluaattona kun ruokatavaraa oli saatu satoja kiloja, oli niitä yön yli säilytettävä jopa limihangessa, pakastimia kun ei ollut!

Tänään pakastimiakin riittää ja Elämän eliksiiri Ry jakaa ruokakasseja yhä kiihtyvään tahtiin. Pekka Nurmi on työssään nähnyt myös avuntarpeen lisääntyvän. Nyt näyttää siltä että rikkaat rikastuvat ja köyhät yhä köyhtyvät. Tänä vuonna on ruokakasseja jaettu jo 30 000 kappaletta, se merkitsee yli tuhannen kassin viikkovauhtia.

Yhteiskunnan apu ei riittävästi tavoita kaikkia, suoranaista puutetta on kaikesta mahdollisesta. Tämäkin työ on jatkuvaa taistelua niin oman olemassaolon puolesta kuin puutteenalaisten ihmistenkin auttamiseksi, Yhteiskunnan antama tukihan on tehtyyn työhön nähden suhteettoman pieni. Porin kaupunki on avustanut yhdistystä 8000 eurolla, mutta sehän ei riitä kuin puolen vuoden vuokriin...

Tarvetta toiminnalle on muutenkin, viikottain pidettäviin tilaisuuksiin saapuu joka kerta salintäysi ihmisiä jotka haluavat kuulla rauhallista puhetta, musiikkiakin ja olla mukana... kaksisataapaikkaisen salin jokainen tuoli on käytössä.

Nämä keskiviikkoiltaiset tilaisuudet ovat monelle kävijälle se ainoa "henkireikä", onpa tilaa nimitettykin "köyhien promenaadikeskukseksi".

Työtä riittää. Pekka Nurmi peräänkuuluttaakin yhteistyötä kaikkien syrjäytyneiden tai pikemminkin syrjäytettyjen asialla olevien vapaaehtoista kansalaistointaa tekevien kesken. Hänen mielestään pahimpia tulevaisuuden uhkia on se, että eri yhdistykset joutuvat taistelemaan keskenään yhä supistuvista tukieuroista ja riitelevät keskenään.

Elämän eliksiiri on ollut valmis jakamaan ruokavarastojaan myös muiden toimijoiden tarpeisiin, mm. toimintakeskus Pirskatin retkille, joulunviettoon ja tapahtumien muonitukseen on aina riittänyt evästä... seuraava yhteistyön aihe onkin syksyllä Porissakin järjestettävä köyhyyden vastainen tapahtuma ja asunnottomien yö, jonka iltatilaisuuteen on suunnitteilla myös ruokakassien jako.

Kirjoittanut Kari Koivulan 26.6.2007

Lähde: www.pirskatti.net