Pekka Nurmi, tuore sosiaalineuvos

Tai ei sittenkään, ei Nurmi ole vielä päätynyt minnekään. Työ on kesken ja mies puhkuu intoa ja elinvoimaa. Puhelin soi taukoamatta. Elämän eliksiirin työ teettää pitkiä päiviä. Lomallakin pitää olla valmiina selvittämään minne sijoitetaan muutama sata kiloa jauhelihaa....

Joka tapauksessa, Tasavallan Presidentti myönsi Pekka Nurmelle sosiaalineuvoksen arvonimen. Tämä arvonimi perustuu pitkään ja raskaaseen työhön, sosiaalisen auttamisen ja kanssaihmisten tukemisen saralla.

Sosiaalineuvos Pekka Nurmi 63, ei itse ole arvonimestään suurta kohua nostanut, mutta Porilaisten keskuudessa asia tiedettiin heti nimityksen jälkeen. Tyytyväisiä kannanottoja kuului niin torilla, työpaikoilla kuin eri yhdistyksissäkin.

Mutta kuka on Pekka Nurmi? Suuri osa Porissa ja ympäristökunnissa asuvista tuntee miehen ja hänen auttamistyönsä erityisesti. Yhä kasvava avuntarpeessa olevien joukko  on saanut helpotusta arkielämäänsä Nurmen kautta.

Tapasin Pekan hänen "tukikohdassaan" Elämän eliksiiri Ry:n tiloissa Vanhakoivistontiellä. Vaikea häntä olisi ainakaan kotoa tavoittaakaan, tämä kutsumustyö kun vie ajan niin, ettei muille harrastuksille juuri aikaa jää.

Pekka Nurmen henkilöhistoria on yksi niistä ihmeelisistä tarinoista, jotka osoittavat ettei juuri mikään ole mahdotonta. Pekka kertoo elämänsä lähtökohtien olleen hyvät. Hyvä työläiskoti, turvallinen lapsuus. Maailma avoinna... kunnes nuoruusiässä se tuiki tavallinen tarina; viina houkutteli enemmän kuin elämä. Eikä siinä vauhdissa riittänyt tavallinen seurapiirijuominen, vauhti kiihtyi. Erilaisia aineita suuhun ja suoneenkin runsas 23 vuotta, eli työhistoriassa on tältäkin osin pituutta...

Toki tähän aikaan mahtui myös rankkaa työntekoa niin merillä kuin maissakin. Yritystä riitti, mutta merimiehen elämään kuului sekin että ongelmat olivat jo valmiina rannassa odottamassa. Kun alamäki oli hyvin alkanut, se myös jatkui.

Vuoden 1981 jokainen päivä, marraskuun ensimmäiseen asti kului viinan parissa. Tällöin mies painoi 48 kg, eikä salskeasta merimiehestä ollut muutenkaan paljon jäljellä. Vaimo, joka oli katsellut tätä kaikkea kahdeksan vuotta, alkoi saamaan mittansa täyteen, kauhistutti oma elämä jo itseäkin. Vielä tänäänkin mies muistaa jopa sen bussin numeron, jossa muutos alkoi. Pekka kertoo hädässään kesken matkan rukoilleensa apua ylhäältä, muuta vaihtoehtoa kun ei enää ollut.

Ja tässä vaiheessa törmäämme jo siihen pieneen ihmeeseen. Seuraavana päivänä soi ovikello ja oven takana oli kaveri, joka itse oli samasta vauhdikkaasta kierteestä toipunut ja alkoi juttelemaan. Juominen jäi siihen Nurmen kertoman mukaan ei edes hampaat irvessä, vaan siksi ettei himoa viinaan enää ollut.

Elämänmuutos vei raamattukouluun, Las Palmasiin suomalaisen turistikirkon johtoon, vankilatyöhön ja aika täyttyi kaikella muulla kuin ennen. Suomeen Pekka Nurmi saapui takaisin vuonna 1989. Jatkoi toimintaansa niin Sininauhayhdistyksessä kuin vankilatyöntekijänäkin. Tärkeäksi osaksi elämää muodostui työskentely kristillisen alkoholisti- ja narkomaanityön tukihenkilönä.

Pekan johtama Kan-koti Noormarkussa tarjosi monille mahdollisuuden rakentaa elämänsä kuvioita uudelleen, siellä alkoi myös vähävaraisten avustaminen ruokakasseilla, vaatevaralla ja monin muin tavoin. Viikottaisiin tilaisuuksiin saapui väkeä kaikista ympäristökunnista, suuret joulujuhlat ovat yhä monen muistoissa.

Noormarkun vanha asema kunnostettiin, ympäristö siivottiin viihtyisäksi ja kaikki näytti hyvältä... Ei tämäkään tietysti kaikkien mieleen ollut, vastustajia löytyi tällekin hankkeelle. Osa kunnan päättäjistä ei pitänyt tällaisen toiminnan sijoittumisesta kuntaan ja lähtöhän sieltä tuli.

Tämä ei lannistanut, vaan taas lähdettiin tyhjästä. Vuoden 1999 jouluaattona kun ruokatavaraa oli saatu satoja kiloja, oli niitä yön yli säilytettävä jopa limihangessa, pakastimia kun ei ollut!

Tänään pakastimiakin riittää ja Elämän eliksiiri Ry jakaa ruokakasseja yhä kiihtyvään tahtiin. Pekka Nurmi on työssään nähnyt myös avuntarpeen lisääntyvän. Nyt näyttää siltä että rikkaat rikastuvat ja köyhät yhä köyhtyvät. Tänä vuonna on ruokakasseja jaettu jo 30 000 kappaletta, se merkitsee yli tuhannen kassin viikkovauhtia.

Yhteiskunnan apu ei riittävästi tavoita kaikkia, suoranaista puutetta on kaikesta mahdollisesta. Tämäkin työ on jatkuvaa taistelua niin oman olemassaolon puolesta kuin puutteenalaisten ihmistenkin auttamiseksi, Yhteiskunnan antama tukihan on tehtyyn työhön nähden suhteettoman pieni. Porin kaupunki on avustanut yhdistystä 8000 eurolla, mutta sehän ei riitä kuin puolen vuoden vuokriin...

Tarvetta toiminnalle on muutenkin, viikottain pidettäviin tilaisuuksiin saapuu joka kerta salintäysi ihmisiä jotka haluavat kuulla rauhallista puhetta, musiikkiakin ja olla mukana... kaksisataapaikkaisen salin jokainen tuoli on käytössä.

Nämä keskiviikkoiltaiset tilaisuudet ovat monelle kävijälle se ainoa "henkireikä", onpa tilaa nimitettykin "köyhien promenaadikeskukseksi".

Työtä riittää. Pekka Nurmi peräänkuuluttaakin yhteistyötä kaikkien syrjäytyneiden tai pikemminkin syrjäytettyjen asialla olevien vapaaehtoista kansalaistointaa tekevien kesken. Hänen mielestään pahimpia tulevaisuuden uhkia on se, että eri yhdistykset joutuvat taistelemaan keskenään yhä supistuvista tukieuroista ja riitelevät keskenään.

Elämän eliksiiri on ollut valmis jakamaan ruokavarastojaan myös muiden toimijoiden tarpeisiin, mm. toimintakeskus Pirskatin retkille, joulunviettoon ja tapahtumien muonitukseen on aina riittänyt evästä... seuraava yhteistyön aihe onkin syksyllä Porissakin järjestettävä köyhyyden vastainen tapahtuma ja asunnottomien yö, jonka iltatilaisuuteen on suunnitteilla myös ruokakassien jako.

Kirjoittanut Kari Koivulan 26.6.2007

Lähde: www.pirskatti.net