Jos sinua katselee taivaasta välinpitämätön Jumala, joka kerran aikojen alussa luotuaan maailman, on tämän jälkeen lähtenyt tärkeämpiin tehtäviin, niin saatat tuntea olosi aika orvoksi katsellessasi tähtitaivaalle. Niin, tunnet kyllä sisimmässäsi, että on olemassa jonkinlainen moraalilaki, mutta kun kerran kukaan ei kuitenkaan oikeastaan todella välitä, miten elämääsi elät, niin eiköhän kannata vain ottaa kaikki ilo irti tästä lyhyestä taipaleesta. Tähtitaivaan katselua häiritsee kuitenkin se, että aina kun pysähdyt hetkeksi paikoilleen, tuo sama syvä tarkoituksettomuuden tunne pyrkii nousemaan pintaan. Haluaisit karistaa tuon tunteen pois ryntäämällä etsimään uusia voimakkaita elämyksiä jostain, mutta maltat mielesi. Nostaessasi katseesi vielä kerran taivaalle, tunnet tähtitaivaan esittävän sinulle ikäänkuin kutsun kotiin, ja se saa sinut haikealle mielelle, ja aavistelemaan, että voisiko tuolla ylhäällä sittenkin olla joku, joka välittää.
Jos sinua katselee taivaasta tuomitseva Jumala, joka valvoo jokaista askeltasi, tekoasi ja ajatustasi, ollen valmis rankaisemaan sinua laiminlyönneistäsi ja virheistäsi, niin tunnet olosi varmasi aika lailla pieneksi ja ahdistuneeksi. Haluaisit paeta jonnekin, minne tuo Jumalan valvova katse ei yltäisi, mutta tiedät, ettet pääse hänen katseeltaan piiloon. Siksi pyrit parhaasi mukaan elämään niin kuin Jumala tahtoo sinun elävän, onhan hän kuitenkin loppujen lopuksi hyvä Jumala. Kun illalla ylitöiden jälkeen lähdet ulos ja luot katseesi tähtitaivaalle, tunnet jo voimakasta kaipuuta kotiin. On niin raskasta elää. Kaipaat rauhaa ja vapautta, ja katsellessasi taivaalle, alat ihmeeksesi tuntea itsesi pitkästä aikaa jotenkin levollisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Se on hyvä merkki ajattelet, sillä huomenna on rankka päivä edessä.
Jos sinua katselee taivaasta taivaallinen Isä, jolle olet äärettömän rakas ja arvokas, on suhteesi Jumalaan aivan erilainen kuin edellä on kuvattu. Jos olet Jumalan lapsi, sinulla on paitsi lapsen oikeudet myös lapsen velvollisuudet. Jumala rakastaa sinua äärettömän paljon ja haluaa antaa sinulle kaikkea, mitä todella tarvitset voidaksesi hyvin ja elääksesi onnellista elämää. Hän haluaa huolehtia sinusta ja varjella sinua. Luonnollisesti, koska olet lapsi etkä orja, olet itse vapaa päättämään elämästäsi. Jumala toivoo, että tekisit elämässäsi viisaita valintoja: pyrkisit siihen, mikä on hyvää ja välttäisit sitä, mikä on pahaa. Koska hän tahtoo parastasi, hän hyvän isän lailla neuvoo, ojentaa ja saattaa tarvittaessa kurittaakin sinua. Ja niin paljon Jumala sinua rakastaa, että kun tekosi ovat johtaneet peruuttamattomiin seuraamuksiin, hän oli valmis itse uhrautumaan puolestasi, jotta sinä säästyisit pahalta. Kun illalla katsot tähtitaivaalle, sydämesi puhkeaa ylistykseen, sillä niin suuri on sinun Jumalasi.
Raamattu opettaa, että uskomalla Jeesukseen sinäkin voit pelastua ja päästä Jumalan lapsen asemaan!
”Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” (Room. 8: 14-17)
Juuso Leivonniemi
”Te olette omin silmin nähneet, mitä Herra teki Baal-Peorin asiassa, kuinka Herra, sinun Jumalasi, hävitti sinun keskuudestasi jokaisen, joka lähti kulkemaan Baal-Peorin perässä. Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä.” 5.Moos. 4: 3-4
Raamatunteksti liittyy Mooseksen jäähyväispuheeseen kansalle, jossa Mooses ennen kuolemaansa käy läpi erämaavaelluksen vaiheita. Kansa oli vaeltanut 40 vuotta erämaassa ja oli nyt valmistautumassa siirtymään Jordanin ylitse ottamaan omakseen luvattua maata. Monet kansasta olivat pitkän erämaavaelluksen aikana luopuneet Herrasta ja lähteneet palvelemaan vieraita Jumalia. Jumala kuitenkin hävitti jokaisen hänestä luopuneen, niin ettei yksikään heistä päässyt luvattuun maahan.
Sen sijaan Jumala varjeli jokaisen, joka riippui kiinni Hänessä. Tässä Raamatunkohdassa ei puhuta siitä, että Jumala pelasti jokaisen, jolla oli vahva usko kaikissa tilanteissa, vaan siinä sanotaan, että Jumala pelasti jokaisen, joka RIIPPUI KIINNI HERRASSA. Vaikka erämaavaelluksen aikana oli vaikeita, välillä ylitsepääsemättömiltä tuntuvia tilanteita, nämä ihmiset eivät kääntäneet selkäänsä Jumalalle, vaan he riippuivat kaikesta huolimatta Herrassa.
Vaikka sinulla tällä hetkellä olisi vaikeaa tai uskosi horjuisi, älä lähde maailmaan, vaan riipu kiinni Herrassa. Huuda Häntä avuksi ja turvaa Häneen. Hän on luvannut pelastaa jokaisen, joka riippuu kiinni Hänessä:
"Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen." Ps. 91:14-16
Juuso Leivonniemi
Eri uskontoja on joskus verrattu eri polkuihin, jotka kaikki johtavat saman vuoren huipulle. Tämä vertauskuva antaa ymmärtää, että ei ole niinkään väliä, minkä polun näistä maailman monista eri uskonnoista valitsee, koska jokainen polku vie lopulta samaan päämäärään. Tämä ei ole kuitenkaan kristinuskon opetus.
Jeesus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14: 6). Vaikka olisikin niin, että jokainen polku johtaa vuoren huipulle, vuoren huipulta on vielä äärettömän pitkä matka Jumalan taivaaseen. Ja tuota välimatkaa ihminen ei kykene omin avuin kuromaan umpeen.
Raamattu opettaa, että ihminen voi pelastua vain ja yksin armosta, laittamalla uskonsa ja toivonsa Jeesuksen täydelliseen uhriin sinun, minun, meidän jokaisen puolesta. Ihmisen ei tarvitse ponnistella ja kivuta vuoren huipulle asti voidakseen vastaanottaa Jumalan valmistaman pelastuksen, vaan tuo pelastus on tarjolla yhtä hyvin niille, jotka ovat vajonneet maan alimpiin paikkoihin. Sinnekin Jumalan rakkaus ylettyy.
Kuten aikanaan vankisellissä syntyneessä, Kari Kortelaisen kirjoittamassa laulussa lauletaan: ”Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, se on enemmän kuin osaamme ajatellakaan. Se on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan, johon tarttumalla elää uskallan.” Tähän Jumalan alas ojennettuun käteen sinäkin voit tänään tarttua ja omistaa Jumalan valmistaman pelastuksen elämääsi!
Jumalan siunausta elämääsi!
Juuso Leivonniemi
(Viikon Sana 14.3.2018 Satakunnan viikko lehdessä)
”Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä, katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko lakeuden, ja katso, maasta nousi savu niinkuin pätsin savu. Kun Jumala tuhosi sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä, hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.” (1. Moos. 19: 27-29)
Monet muistavat Raamatusta kertomuksen, jossa Jumala päätti hävittää Sodoman ja Gomorran niiden syntielämän tähden. Ennen hävitystä, Jumala puhui Abrahamille aikeistaan. Kuultuaan Jumalan suunnitelmista Aabraham meni Jumalan eteen ja kysyi: ”Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta? Entä jos 45, entä jos 40, jos 30, jos 20 ja lopulta: entä jos 10?” Ja joka kerta Jumala vastasi myöntävästi Aabrahamin pyyntöön luvaten säästää koko kaupungin, jos löytää sieltä Aabrahamin mainitseman määrän vanhurskaita. (1. Moos. 18: 23-33)
Niin Jumala lähetti enkelinsä tarkistamaan Sodoman ja Gomorran tilanteen. Kävi ilmi, että kaupungeissa vallinnut jumalattomuus oli juuri niin pahaa, kuin Jumalalle oli kerrottu. Enkelit eivät löytäneet kaupungeista Aabrahamin mainitsemaa kymmentä vanhurskasta. Ainoa näissä kaupungeissa asunut hurskas, josta Raamattu mainitsee on Aabrahamin veljen poika Loot, joka ”kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla” (2. Piet. 2:8). Koska muita vanhurskaita ei löytynyt, Jumala päätti laittaa suunnitelmansa täytäntöön ja hävittää Sodoman ja Gomorran kaupungit.
Nyt herää kysymys: oliko Aabrahamin esirukous näiden kaupunkien puolesta loppujen lopuksi turha? Aabraham joutui kuitenkin pettyneenä katselemaan savuavia kaupunkeja, joiden puolesta oli juuri rukoillut. Aabrahamin rukous ei kuitenkaan ollut turha. Raamattu yllä olevassa tekstissä sanoo, että Jumala MUISTI AABRAHAMIA ja johdatti Lootin perheineen pois hävityksen keskeltä. Jos Aabraham ei olisi rukoillut, voi olla, että Loot olisi tuhoutunut muun kaupungin mukana. Myös meidän rukouksillamme on merkitystä! Jumala on voimallinen pelastamaan myös sinun rakkaasi tämän pahan maailman keskeltä. Siksi ei hellitetä, vaan jatketaan rukousta, kunnes saadaan nähdä Jumalan pelastavia tekoja läheistemme elämässä.
Juuso Leivonniemi
- Olet tässä:
-
Etusivu
-
Hengellisiä opetuksia
- Hengelliset opetukset
